Onneksi on joku — onneksi olemme kaikki!

Syksyiset tuulet puhaltavat tätä kirjoittaessa niin ulkoilmassa konkreettisesti viilentävänä viimana kuin vertauskuvallisesti vartoessamme järjestokentällä tulevan budjettiriihen päätösten vaikutuksia yksittäisten järjestöjen ja koko yhteiskuntamme tasolla. Miellyttävän lämpimiä tuulahduksia epävarmojen puuskien sekaan tuovat lukuisat samaan hetkeen käynnissä olevat kampanjat ja teemapäivät, joissa nostetaan ansaitusti esiin ja lisätään tietoisuutta muun muassa nuorisotyöstä, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista, lapsiperheiden osallisuudesta ja FASD-oireyhtymästä. Kiitos kaikille ajankohtaisille kampanjatahoille tärkeiden aiheiden edistämisestä!

 

Kampanjat ja teemaviikot kertovat osaltaan myös siitä, kuinka monella osa-alueella järjestöjen rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on korvaamatonta. Veikkausvoittovarojen hiipuessa ja koronavirustilanteen vauhdittaessa julkisen talouden painetilaa, ei hallituksella silti ole väyliä helppoihin ratkaisuihin. Tukaluus ulottuu tällä hetkellä kaikille sektoreille, järjestöjen lisäksi myös yrityksiin ja kuntiin. Elinvoima tulisi pystyä säilyttämään kaikkialla mahdollisimman pienin inhimillisin haittavaikutuksin.

 

Kestämättömäksi tulisi kuitenkin osoittautumaan se tie, jolle sosiaali- ja terveysjärjestöjen budjetteihin tänä syksynä esitetyillä leikkauksilla ajauduttaisiin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntija Esa Iivonen kirjoitti jo keväällä Lastensuojelun Keskusliiton nettisivujen kolumnissaan viitaten 1990-luvun laman aikana tehtyjen säästötoimien vaikutuksiin lapsiperheissä. Hyvinvoinnin lasku ja syrjäytymisriskin nouseminen koskevat eniten juuri kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia perheitä, mikäli ennaltaehkäisevää lapsi- nuoriso- ja perhetyötä tekevien järjestöjen mahdollisuuksia tarjota tukea ja palveluja kavennetaan. Huoli haittavaikutuksista koskee myös tuetun lomatoiminnan järjestämistä.

 

Lasten Kesä tekee, ja on tehnyt pian jo 70 vuotta, ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä leiritoiminnan muodossa vahvistaen lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, ryhmässä toimimista ja tarjoten osallisuuden sekä ryhmään kuulumisen kokemuksia. Leirimuistot ja solmitut ystävyyssuhteet saattavat pysyä mukana koko loppuelämän ajan. Leirit mahdollistavat hengähdystauon myös perheiden arkeen, tukevat vanhempien jaksamista ja usein tarjoavat leiriläisten sisaruksille tavallista enemmän vanhempien huomiota. Perheleireillä korostuvat lisäksi vertaiskokemusten jakaminen ja perheen yhdessä viettämä kiireetön aika. Leirien hyvinvointivaikutukset voivat olla sekä lyhyt- että pitkäkestoisia, kuten seuraavasta lainauksesta eräästä leiripalautteesta käy ilmi:

 

“Lasten leiriaika oli meille vanhemmille ensimmäinen kerta ilman lapsia heidän syntymänsä jälkeen eli reiluun yhdeksään vuoteen. Keräsin talven mustikat ja katsoin joka ilta yhden elokuvan. Normaalisti erityislapsi vie kaiken huomion pitkin päivää. Rauhalliset aamut ja oma aika tulivat todella tarpeeseen, kun normaalisti niitä ei ole oikeastaan ollenkaan. Pienempi lapsi palasi leiriltä puheliaana, tyytyväisenä ja iloisena, ja sama on jatkunut pitkälle leirin jälkeen. Hänelle aika ilman erityistarpeista veljeä oli selvästi tehnyt hyvää. Lapsille on myös tärkeää päästä välillä jonnekin ilman vanhempia ja saada onnistumisen kokemuksia siitäkin. Meillä ei ole tukiverkostoa, joten ilman leirejä ja vastaavia lapset eivät pääsisi yökylään mihinkään, edes mummolaan.”

 

Yhdymme Lapsi- ja perhejärjestöjen kannanottoon sekä monien muiden järjestöjen viimeaikaisiin julkilausumiin lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia tukevista toimenpiteistä valtavien järjestöihin kohdistuvien budjettileikkausten sijaan. Vähemmästä rahamäärästä ei kuitenkaan, leikkauslievennyksistäkään huolimatta, tule millään riittämään enempää, tai edes samaa vanhaa, kaikille. Aivan kuten nyt pyrimme vaikuttamaan päätöksentekoon yhteistä ääntä käyttävänä yhteisönä, tulee järjestöjen myös tutkia ja sopeuttaa toimintaansa kantaen vastuuta yhdessä, sortumatta tarkoituksettomaan keskinäiseen eripuraan tai ylenkatsomiseen.

 

Olemme kaikki tärkeitä, joten nuorisotyön sekä Pride-viikon hengessä vaalikaamme toivoa, yhteisöllisyyttä ja rakkautta, eikä ainakaan vihaa, kuten päiväleirillämme otetussa ylläolevassa kuvassa menneeltä kesältä.

Onneksi olemme!

Artturi Karppinen, Lapsi- ja perhetyön kehittäjä, Lasten Kesä ry